Beylerbeyin alueella ja sen lähistöllä on asuttu jatkuvasti bysanttilaisesta ajasta lähtien. Useiden eri aikakausilta peräisin olevien rakennusten paikalle sulttaani Mahmud II (1808–1839) rakennutti puisen palatsin. Sen tuhouduttua tulipalossa vuosina 1863 ja 1865 sulttaani Abdülaziz rakennutti uuden palatsin ja muita rakennuksia. Pääpalatsin Mabeyn- ja Harem-alueet ovat avoinna yleisölle. Marmoripaviljonki, tallipaviljonki, jossa kuninkaallisia hevosia pidettiin, ja meripaviljongit ovat vierailijoilta suljettuja, samoin kuin keltainen paviljonki, joka sijaitsee suuren uima-altaan äärellä ylemmällä terassipuutarhalla.
Beylerbeyin palatsi, Istanbul
Beylerbeyin palatsi toimi Ottomaanien valtakunnan virallisena kesäasuntona ja valtion vierastalona. Palatsissa vieraili monia kuuluisia henkilöitä, kuten Itävalta-Unkarin keisari Franz Joseph (1869), Ranskan keisarinna Eugénie (1869), Montenegron kuningas Nikola (1874) ja Saksan keisari Vilhelm II. Vallasta syrjäytettynä sulttaani Abdülhamid II asui Beylerbeyin palatsissa elämänsä viimeiset kuusi vuotta ja kuoli siellä vuonna 1918.
Palatsin sisustus yhdistää länsimaisia ja itämaisia tyylisuuntia, ja se muistuttaa perinteisiä turkkilaisia taloja. Palatsissa on yhteensä 24 huonetta ja 6 salia, jotka jakautuvat kolmelle kerrokselle, eikä kellarikerrosta lasketa mukaan. Egyptiläiset olki-matot peittävät kuninkaallisen palatsin lattiat. Koko palatsissa on esillä taideteoksia eri puolilta maailmaa, mukaan lukien turkkilaiset Hereke-matot, ranskalaiset Baccarat-kristallikruunut, englantilaiset, ranskalaiset ja turkkilaiset kellot, jotka on valmistettu Istanbulin Haliçin telakalla, sekä kiinalaisista, japanilaisista, ranskalaisista, saksalaisista ja turkkilaisista Yldz-posliinista valmistetut maljakot.
Laajennus, jossa on lisää rakennuksia ja ulkotilaa.
Marmorikioski rakennettiin vuosien 1829 ja 1832 välillä sulttaani Mahmud II:n metsästysmajaksi. Sen nimi juontaa juurensa marmorista, josta sen ulkoseinät on tehty.
Keltainen kioski: Marmorikioskin läheisyydessä sijaitseva keltainen kioski on suunnattu niin puutarhaan kuin kadullekin. Kaksikerroksisessa, kellarilla varustetussa kioskissa on upeat, koristeelliset katot ja muita yksityiskohtia, jotka tekevät siitä kauniin esimerkin aikakauden arkkitehtuurista.
Tämä terassipuutarhan huipulla sijaitseva pieni myyntikoju juhlistaa ottomaanien aikaista perinnettä, joka liittyy hevosiin. Aulakaton maalauksissa on kuvattu hevosia ja muita eläimiä. Yhteensä kojuja on neljäkymmentä, joista kaksikymmentä on tallin kummallakin puolella. Kattokruunuissa ja muissa valaisimissa on kohokuvioina hevosenpäitä ja -silmiä.
Beylerbeyin palatsin sijainti
The Beylerbeyi Palace gardens are interconnected by ramps and stairs, and the palace itself is one of the most prestigious structures of the nineteenth century. The gardens cover 70,000 square meters in total. During Sultan Abdülhamid II’s reign, he had trees such as magnolias and chestnuts planted in the imperial garden, lindens planted in the harem garden, and judas trees, the symbol of the Bosphorus, planted in the terraced gardens.
Siellä on kaksi pientä merenrantarakennusta, joista toinen kuuluu Mabeyniin ja toinen Haremiin (ilmeisesti sulttaanin äidin käyttöön). Nämä rakennukset, jotka löytyvät arkistoista nimillä ”telttakioskit” ja ”nevresm-kioskit” (uusi suunnittelu, uusi malli), kutsutaan ”uudenlaisiksi”, koska niiden rakenne on omaperäinen. Molemmissa kioskeissa on kahdeksankulmaiset katot, jotka on koristeltu erilaisilla eläinkuvilla.




