Tunnettuja arkkitehteja Turkin arkkitehtuurin historiassa
Suuri valtakunnan arkkitehti Mimar Sinan (1490–1588).
Mimar Sinan, joka tunnetaan myös nimellä Koca Mimar Sinan (Suuri arkkitehti Sinan), syntyi vuonna 1490 ja toimi Ottomaanivaltakunnan pääarkkitehtina. Hänen maailmanlaajuinen maineensa ja arvostuksensa todistavat hänen työnsä korkeaa laatua. Hän saavutti ensin mainetta toimimalla ottomaanihallinnon janiikarijoukoissa, mutta nousi nopeasti arvoasteikossa ja tuli tunnetuksi lahjakkaana sotilasinsinöörinä. 50-vuotiaana hänet nimitettiin kuninkaallisten arkkitehtien toimiston johtajaksi, ja hän sai tehtäväkseen rakentaa keisarillisen moskeijan, joka tunnettiin nimellä Sehzade-moskeija. Tämä moskeija on nykyään tunnustettu yhdeksi hänen tuotteliaan uransa varhaisimmista mestariteoksista. Elämänsä aikana hän palveli kolmea eri sulttaania: Suleiman Suurta ja Selimiä. II ja Murad III. Hänen neroutensa perustui siihen, että hän ymmärsi, miten insinööritaidetta ja arkkitehtuuria voitiin yhdistää. Pyrkiessään lisäämään rakennuksen käyttökelpoista tilaa hän kokeili erilaisia kupoliratkaisuja, sekä yksittäisiä että useita kupoleita sisältäviä, ja tämän empiirisen lähestymistavan avulla hän saavutti geometrisen puhtauden ja kokonaisvaltaisen yhtenäisyyden. Tutkijat ovat tunnistaneet 477 rakennusta, joiden suunnittelusta tai rakentamisesta hän on ollut vastuussa, mutta nykyään niistä on jäljellä vain 196. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Suleymaniye-moskeija, Mihrimah Sultan -moskeija, Kilic Ali Pasa -kompleksi ja Haseki Hurrem Sultan -kylpylä. Edirnessä sijaitsevaa Selimiye-moskeijaa pidetään laajalti hänen mestariteoksenaan. hänen huomattava ja merkittävä tuotantonsa.
Balyan Family (18th and 19th centuries)
Balyanit olivat tunnettu ottomaanien armenialainen arkkitehtisuku, joka suunnitteli joitakin valtakunnan vaikuttavimmista palatseista, kartanoista, huviloista ja moskeijoista 18:nten ja 19:nten vuosisadoilla. Kuusi sulttaania tilasi heidän palvelujaan viiden sukupolven aikana, alkaen sulttaani Selim III:sta ja päättyen sulttaani Abdulhamid II:een.
The Balyan family rose to prominence at the turn of the 18th century, when the spread of Western ideas throughout the empire was at its height. They were instrumental in the development of the Neo-Ottoman style, which fused elements of the Neo-Classical and Baroque movements. The family designed seven palaces, including Dolmabahce, four factories, one barracks, one mosque, seven churches, two hospitals, three schools, two weirs, one fountain, and one mausoleum, with Garabed Amira being the most well-known member of the architectural staff.
Tällä hetkellä Istanbulissa voi kaikkialla nähdä tämän perheen upeita luomuksia. Näihin kuuluvat Mahmud II:n ja Abdulmecidin haudat, Dolmabahcen, Beylerbeyin, Çırağanın, Yıldızin, Küçüksün, Ihlamurin, Baltalimanin ja Adile Sultanin (Kandilli) palatsit sekä Aynalikavakin, İzmitin, Mecidiyeköyn, Zincirliköyün, Ayazağanın, Kalendarin ja lukuisat muut moskeijat ja palatsit.
Arkkitehti Kemaleddin Bey (1870–1927).
Ahmet Kemaleddin, joka syntyi vuonna 1870, tunnetaan yleisemmin nimellä Mimar (arkkitehti) Kemaleddin. Hän saavutti mainetta rakentajana ja restauroijana Osmanien valtakunnan loppuvuosina ja Turkin tasavallan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Vedat Tekin kanssa hän oli ensimmäisen kansallisen arkkitehtuuriliikkeen edelläkävijä, joka korosti turkkilaisuutta arkkitehtuurissaan. Vaikka Mimar Kemaleddin sai inspiraatiota aikansa saksalaisesta arkkitehtuurista, hotelli, joka sijaitsi aikoinaan Istanbulin historiallisessa kaupunginosassa sijaitsevassa Tayyare Apartments -rakennuksessa, osoittaa, että hän kehitti myös omaleimaisen turkkilaisen arkkitehtuurityylin ja -identiteetin.
Vedat Tek (1873–1942)
When it comes to the First National Architectural Movement, no one can compare it to Vedat Tek. The year 1873 marks his birth in the late 19th century. He attended the prestigious French institutions of higher education, Ecole Centrale and Ecole des Beaux-Arts, in Paris after finishing high school in Galatasaray. In the early stages of his career, he served the Ottoman government in two key capacities: first, as an appointed architect for the Ministry of Post and Telegraph; and second, as the chief architect of the palaces, in which capacity he oversaw the renovation of some 20 palaces. His early works include the Kastamonu Governor's Office and the Istanbul Main Post Office. He was summoned to Ankara after the proclamation of the Republic to create the Turkish Grand National Assembly. The Haydarpasa and Moda Ferryboat Piers, the home of Sedat Tek, and the Cankaya Gazi Mansion are just a few of the other notable structures he designed and built.
Turgut Cansever (1921–2009)
Turkkilainen arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Turgut Cansever syntyi vuonna 1921. Hänelle myönnettiin kolme Aga Khan -arkkitehtuuripalkintoa. Valmistuttuaan Istanbulin valtion taideakatemista arkkitehtuurin tutkinnon kanssa, hän aloitti työskentelyn Sedad Hakki Eldemin avustajana. Hän haki inspiraatiota konseptuaaliseen lähestymistapaansa eri puolilta maata peräisin olevista sanonnoista ja ilmaisuista. Anatolian Club -hotelli Buyukadassa, Istanbulissa (1951–1956), ja Demir Holiday Village -lomakylä Bodrumissa (1971) ovat hänen tunnetuimpia töitään.
Seyfi Arkan (1903–1966)
Modernistinen arkkitehti Seyfi Arkan syntyi Istanbulissa vuonna 1903. Hän työskenteli Turkin tasavallan alkuvuosina. Hedelmällisen opiskelujakson jälkeen Istanbulin taideakatemiassa hän hyödynsi stipendin ja jatkoi opintojaan Berliinissä professori Hans Poelzigin johdolla. Poelzigin opetukset vaikuttivat syvästi hänen näkemyksiinsä ja työskentelytapoihinsa. Yhtenä aikakauden merkittävimmistä arkkitehdeista hän sai Atatürkin pyynnöstä suunnitella Çankayan presidentin residenssin. Vaikka hän eli samaan aikaan ensimmäisen kansallisen arkkitehtuuriliikkeen kanssa, hänen työnsä erottuu muista. Hän ei perustanut suunnittelunsa pohjalle kansallista identiteettiä, toisin kuin Vedat. Tek ja Mimar Kemalleddin eivät niinkään edusta tiettyä tyylisuuntaa, vaan pikemminkin yleisiä arkkitehtonisia periaatteita.
Sedad Hakki Eldem (1908–1988)
Sedat Hakki Eldem, joka oli turkkilaisen modernin arkkitehtuurin edelläkävijä, syntyi vuonna 1908. Diplomaatin poikana Eldem vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Euroopassa, jossa hän kävi ala-asteen ranskaksi ja lukion saksaksi. Palattuaan Turkkiin hän opiskeli Kuvataideakatemiassa, jossa hän sai osallistua Vedat Tekin ja Guilo Mongerin pitämille kursseille. Valmistuttuaan yliopistosta hän käytti apurahansa matkustamiseen ympäri Eurooppaa. Siellä hän teki yhteistyötä Perretin ja Poelzigin kanssa ja matkusti useisiin kaupunkeihin. Hänen arkkitehtuurityyliinsä vaikutti voimakkaasti sekä turkkilaisten että eurooppalaisten oppineiden antama koulutus. Vaikka art deco, kansainvälinen tyyli ja jopa Le Corbusier vaikutti hänen varhaisiin teoksiinsa, ja myöhemmin hän erikoistui ottomaaniseen perinteiseen arkkitehtuuriin. Eldemin tyyli on vuosien varrella kehittynyt ja muuttunut jatkuvasti, minkä vuoksi häntä on vaikea luokitella mihinkään tiettyyn kategoriaan. Agaoglu-talo, Istanbulin yliopiston luonnontieteellinen tiedekunta ja Floryan virkistysalue Istanbulissa ovat vain muutamia hänen tunnetuimmista luomuksistaan.
Mongeri, Allaury, and D'Aranco, three Istanbul architects of the 19th century
Tanzimat-uudistusten myötä Osmanien valtakunta joutui ensimmäistä kertaa laajemmin länsimaisten vaikutteiden alaiseksi (1839–1876). Osana tätä muutosta Istanbulin arkkitehtuuria uudistettiin, ja siinä noudatettiin Euroopan hallitsevaa uusklassista tyyliä. Eurooppalaiset arkkitehdit olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät tätä tyyliä, ja myöhemmin kristittyjä osmaniarhitektteja palkattiin edistämään sen leviämistä. Esimerkiksi brittiläinen arkkitehti W.J. Smith palkattiin suunnittelemaan Britannian suurlähetystö, ja sveitsiläinen arkkitehti Gaspare T. Fossati palkattiin suunnittelemaan Venäjän suurlähetystö. Monet arkkitehdit, kuten Valluary ja Jachmund, lähetettiin Istanbuliin Abdulhamid II:n hallituskaudella. joko tutkitaan ottomaanien arkkitehtuurin historiaa tai kehitetään uutta ottomaanilaista arkkitehtuuria. Tutkimusten tuloksena syntyi yhdistelmä uusklassista ja ottomaanilaista tyyliä. Taideakatemia (1882) ja Keisarillinen arkeologinen museo ovat kaksi Vallaury'n tunnetuinta rakennusta. Raimondo d’Aronco puolestaan toi arkkitehtuuriin art nouveau -tyylin elementtejä. IstanbulNiitä on molempia nähtävillä Yildizin palatsin paviljongeissa ja Karaköyn moskeijassa.

