Monumentaaliset turkkilaiset rakennukset
Istanbulin palatsit ja kartanot
Dolmabahçen palatsi
Dolmabahçe, sijaitsee Istanbul, was originally a bay on the European side of the Bosphorus. Sultan Ahmet I and his successor Osman II gradually filled the bay to expand the imperial garden in the 17th century. Because of this, it eventually earned the name "dolmabahce," which translates to "filled garden." The Besiktas Waterfront Palace, a palace complex, was constructed within the garden in the 17th century as well. During the reign of Sultan Abdulmecid II in the nineteenth century, however, the original wooden palace was torn down and the Dolmabahce Palace was constructed on the site to serve as the main imperial palace. After many years at Fatih's Topkapi Palace, the royal family uprooted and relocated there. The illustrious Balyan family, specifically Nikogos and Karabet Balyan, built Dolmabahce Palace, one of the finest examples of the Neo-Ottoman style, which combined elements of Italian and French Renaissance art with Baroque and Ottoman architecture.
Topkapın palatsi
Istanbulin Fatih-alueella (historiallisella niemimaalla) sijaitseva Topkapin palatsi oli ottomaanivaltakunnan hallinnollinen keskus ja keisarillinen residenssi sen kukoistuskaudella. Fatih-sulttaani Mehmetin valloitettua Istanbulin vuonna 1451, ensimmäiset palatsirakennukset rakennettiin vuosien 1451 ja 1481 välillä. Vanhin rakennus, Cinili Kosk, sijaitsee ensimmäisessä sisäpihalla, jonne pääsee Hagia Sofian aukiolta keisarillisen portin, Bab-i Humayunin, kautta. Palatsirakennukset sijaitsevat toisessa sisäpihalla, jonne pääsee Keskimmäisen portin (Bab'us Selam) kautta. Harem-osio, jossa keisarillinen perhe asui laajennettujen perheidensä kanssa, on saavutettavissa kolmannen sisäpihan kautta. Lopuksi, aivan päässä... rakennuksen yhteydessä on katettu käytävä, joka johtaa neljännelle kentälle, jonne pääsee valtiovarainhuoneen kautta.
Küçükşün paviljonki
The gardens of the imperial family were the inspiration for the construction of the Kucuksu Pavilion on the Asian side of the Bosphorus in what is now the Kucuksu neighborhood of Beykoz. In the early 1800s, during the reign of Sultan Mahmut, a timber palace with two stories was constructed. It was during Abdulmecid's reign in the 19th century that the original palace was torn down; before that, it had been used by Sultans Selim III and Mahmut II. Nikogos Balyan, of the well-known Balyan family, conceived of and executed the construction of the Kucuksu Pavilion. The pavilion is small because it was designed for the Sultans to use during their brief visits to the countryside or during hunting expeditions in the nearby woods.
Ihlamurin paviljongit
The Ihlamur valley, in what is now Istanbul's Besiktas neighborhood, was a popular picnic spot for the city's residents in the 18th century. However, during the reign of Sultan Abdulmecid in the nineteenth century, the Balyan family commissioned the construction of the Ihlamur Pavilions, among many other palaces and pavilions. The two pavilions, the Ceremony Pavilion and the Retinue Pavilion, are both baroque in design.
Aynalikavak-paviljonki
Aynalikavak-palatsista on jäljellä enää Aynalikavak-paviljonki. Alun perin se oli yksi Istanbulin neljästä suurimmasta palatsista, ja se sijaitsi Dolmabahcen, Topkapin ja Üsküdarın jälkeen. Sitä kutsuttiin sekä Tersane-palatsiksi (telakka) että Kultaisen sarven palatsiksi, koska se sijaitsi lähellä vanhaa telakkaa Kultaisen sarven rannalla. Kompleksin ensimmäiset rakennukset rakennettiin 17-luvulla, mutta 18-luvun loppuun mennessä paviljongista oli tullut tunnettu palatsi useiden laajennusten myötä. Näihin rakennuksiin kuuluu Aynalikavak-paviljonki, jonka jotkut uskovat olevan peräisin sulttaani Ahmet III:n ajalta. Sulttaani Selim III kuitenkin määräsi suuren osan palatsista purettavaksi telakan laajentamista varten. Monet klassisista... Ottomaanisen klassisen musiikin teoksia sävelsi sama sulttaani aikana, jolloin hän asui pääasiassa Aynalikavak-palatsissa. Hänen muistoaan kunnioittaen tunnettu ottomaaninen kalligrafi kaiversi runosäkeitä lasiin.
Alppimaja
Kun sulttaani Abdulhamid II muutti vuonna 1880 Dolmabahçen palatsista Yıldızin palatsiin, hän määräsi rakennettavaksi useita uusia rakennuksia, mukaan lukien pieni huvimaja (Sale Kiosk). Tuon ajan tunnettu italialainen arkkitehti Raimondo D'Aronco suunnitteli ja rakensi palatsiin lisäsiiven. Monet merkittävät henkilöt, kuten Winston Churchill, Charles de Gaulle ja keisari Vilhelm II, vierailivat Sale Kioskissa.
Istanbulin ulkopuolella sijaitsevat palatsit ja kartanot
Maatalous
Işak Paşanın palatsi
Ishak Pashan palatsi sijaitsee Silkkitien varrella, 5 kilometrin päässä Dogubeyazitista maan syrjäisessä kaakkoisosassa. Se on ainutlaatuinen esimerkki 18-luvun hollantilaisesta arkkitehtuurista tulppaanien aikakaudelta, ja se rakennettiin vuoren rinteelle. Rakennuskompleksin suunnittelu on eklektinen yhdistelmä ottomaanista, persialaista, armenialaista ja seldžukkilaista tyyliä. Julkisivuissa on kohokuvia ja veistettyjä kivielementtejä, jotka muistuttavat seldžukkilaista taidetta. Kompleksi valmistui 1784, kuten haaremin osan ovessa olevasta kirjoituksesta ilmenee, Ishak Pashan toimesta. Puuta käytettiin myös koristeellisena elementtinä, erityisesti palkkien rakentamisessa. Palkit rakennettiin kolmiulotteisiksi veistoksiksi, joilla oli symbolinen merkitys. turkkilaisessa taiteessa. Shak Pacha oli edelläkävijä, joka otti käyttöön lämmitysjärjestelmän, joka oli mallinnettu kylpylän mukaan. Sota ja maanjäristys 19:nten vuosisadalla aiheuttivat laajaa tuhoa palatsille, mutta kunnostusohjelma käynnistettiin vuonna 1992, ja vuoteen 2000 mennessä rakennus oli lisätty Unescon maailmanperintöluettelon alustavaan listaan.
Amasya
Hazeranların kartano
Amasyan Yaliboyussa sijaitseva Hazeranlarin kartanoa pidetään laajalti yhtenä parhaista esimerkeistä ottomaanien aikakauden perinteisestä arkkitehtuurista 19:nnen vuosisadan ajalta. Hazeran Hanim, alueella asunut tunnettu henkilö, tilasi kartanon rakentamisen vuonna 1865. Laajan kunnostuksen jälkeen kartano avattiin yleisölle etnografisena museona vuonna 1986.
Karabük
Safranbolun talot
Safranbolu on kaupunki Turkin koillisosaan, ja siellä voimme tutkia ottomaanien aikakauden taloja 18-luvulta. Safranbolu näyttää terassimaiselta, koska joenuomat ovat muokanneet maisemaa. Suurin osa taloista on kaksikerroksisia tai kolmikerroksisia, ja ne on rakennettu puusta ja kivestä. Monet ottomaanien aikakauden 18-luvun talojen alakerrat on rakennettu kivestä. Yläkerrat, jotka on tuettu, ovat tilavia, vaikka tontit ovatkin kapeita. Talojen akselit on hieman siirretty kerrosten välillä, mikä antaa rakennuksille hieman kieroutuneen ulkonäön; tämä johtuu siitä, että yläkerrat rakennettiin niin, että niihin pääsee mahdollisimman paljon auringonvaloa.
Linnat ja linnoitukset
Istanbulin linnoitukset
Istanbulin kaupunginmuurit ovat vaikuttava näky, olipa niitä tarkastelemassa mereltä tai maalta käsin. Konstantinopolin muurit, jotka ovat tunnetuimpia tämän tyyppisistä muureista myöhäisantiikin ja keskiajan maailmassa, rakensi Bysantin keisari Konstantinus Suuri, ja ne ympäröivät kaupunkia kaikilta puolilta. Eteläpuolta suojasivat Marmaran muurit, kun taas kaupungin pohjoispuolta ympäröivät Kultaisen sarven muurit. Konstantinopolin maamuurit suojasivat kaupunkia sen vihollisilta ja kestivät lukuisia piirityksiä yli tuhannen vuoden ajan, kunnes ottomaanit valloittivat kaupungin vuonna 1453. Nämä muurit sijaitsivat kaupungin länsipuolella ja ulottuivat noin 6 kilometrin matkalla Marmaranmereltä. Kultaisen sarven yläosille. Sisä- ja ulkomuurit, tornit ja vallihaut, jotka ovat osittain säilyneet nykypäivään asti, rakensi keisari Theodosius II viidennen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Ottomaanit ovat kunnostaneet Konstantinopolin kaupunginmuureja useita kertoja vuosisatojen aikana, mutta ne seisovat edelleen muistuttamassa kaupungin keisarillisesta menneisyydestä.
Neidon torni
Kız Kulesi (Neidon torni) on torni pienellä saarekkeella Bosporinsalmen eteläisellä sisäänkäynnillä, ei kaukana Istanbulin Üsküdarın rannikosta. Se on tunnettu Leanderin tornina jo bysanttilaiselta ajalta lähtien. Üsküdarın edessä olevalle pienelle kalliolle, muinaiselle Chrysopolikselle, perustettiin tullihuone käsittelemään Mustastamereltä saapuvaa rahtia. Saarekkeen puolustusmuuri, jonka jäänteitä on edelleen nähtävissä vedessä, yhdisti sen aikoinaan Aasian mantereeseen. Bysanttilainen vartiojoukko sijoitettiin torniin, kun ottomaanit valloittivat Istanbulin vuonna 1453. Koska torni liittyy Hero- ja Leander-tarinaan, sitä kutsutaan usein Leanderin torniksi. Vuoden 1509 maanjäristys ja vuoden 1721 tulipalo vaikuttivat siihen, että torni vaurioitui pahoin. Sen jälkeen sitä käytettiin majakkana. Toimittuaan karanteeniasemana sulttaani Mahmud II kunnosti tornin ensimmäisen kerran vuonna 1832. Satamaviranomaiset kunnostivat sen uudelleen vuonna 1945 ja lopulta vuonna 1998 James Bond -elokuvaa ”The World Is Not Enough” varten.
Suosittu kahvila ja ravintola sijaitsevat nykyään tornin sisätiloissa, ja ne hyödyntävät rakennuksen erinomaista sijaintia sekä sen vertaansa vailla olevaa näkymää kaupungin roomalaiseen, bysanttilaiseen ja ottomaaniseen historiaan. Useita kertoja päivässä yksityiset veneet kulkevat torniin tuoden ja noutaen vierailijoita.
Galatan torni
Korkealla sijaitsevasta paikastaan Galatan torni on noussut yhdeksi Istanbulin tunnetuimmista maamerkeistä. Sieltä avautuu näkymä Beyoğlun ja Karaköyn kaupunginosiin.
Bysanttilaisen keisari Justinianuksen hallituskaudella, noin vuonna 507 jKr., torni on mahdollisesti rakennettu ensimmäistä kertaa. Genovalaiset kutsuivat sitä Kristuksen torniksi, kun taas bysanttilaiset yksinkertaisesti nimittivät sitä Suureksi torniksi. Kun genovalaiset kauppiaat asettuivat asumaan Galatan alueelle ja perustivat kauppa-asemia Välimeren ja Mustanmeren rannikoille, torni sai nykyisen muotonsa.
1509:ssa tapahtuneen maanjäristyksen seurauksena torni vaurioitui, mutta ottomaanien arkkitehti Hayreddin korjasi sen. Hayreddin osallistui myös sulttaani Bayezid II:n palatsikompleksin kunnostustöihin Edirnessä. Suleyman Suuren hallituskauden aikana tornissa pidettiin vankeja, jotka joutuivat työskentelemään Kasimpasan laivastotelakalla. 16:n vuosisadan lopulla tähtitieteilijä Takiyuddin Efendi rakensi tornin huipulle observatorion, mutta tornia käytettiin jälleen vankilana vuosina 1546–1595, sulttaani Murat III:n hallituskauden aikana.
Tornia käytettiin palovartiotornina vuodesta 1717 lähtien, ja sitä ennen se oli lyhyen aikaa ottomaanien armeijan Mehter-soittokunnan käytössä 16:ntenä vuosisatana. Tulipalon jälkeen vuonna 1794 torni jouduttiin rakentamaan uudelleen, ja siihen lisättiin erkkeri. Torni paloi jälleen vuonna 1831, ja se rakennettiin uudelleen kahdella ylimääräisellä kerroksella ja kartiomaisella katolla.
Legendaarinen ottomaanien aikainen lentäjä Hezarfen Ahmet Çelebi on yksi tämän tornin kiehtovimmista hahmoista. Tunnetun ottomaanien aikaisen matkailijan Evliya Çelebin mukaan Hezarfen Çelebi käytti käsivarsiinsa kiinnitettyjä siipiä lentääkseen tornin huipulta Uskudariin. Kerrotaan, että nähtyään tämän uskomattoman tempun sulttaani Murad Khan alkoi epäillä häntä ja lähetti hänet Algeriaan.
Tämä 66,90 metriä korkea torni on nykyään suosittu paikka, jossa turistit voivat vieraillaParvekkeelta avautuu upea näkymä Istanbuliin.
Diyarbakir
Diyarbakırin linnat ja linnoitus
The Diyarbakir fortress was initially constructed in the third century AD during the Roman Period and has since been fortified and expanded. The local basalt stone was used to construct the fortress walls, making them the second-widest and longest defensive walls in the world after China's Great Wall. In 2015, UNESCO included the Diyarbakir fortress in its list of World Heritage sites.
Pakettiauto
Vanin linna
Urartun kuningaskunta rakensi Vanin linnoituksen 9:ntenä vuosisatana eaa. Van-järven itärannalle, suoraan heidän muinaisen pääkaupunkinsa, Tushpan, raunioille. Medialaisista armenialaisiin, parthialaisista roomalaisiin, sassanideista persialaisiin, bysanttilaisista arabeihin, seljukeista safavideihin, afšarideista ottomaaneihin ja venäläisiin, tämä linna on nähnyt kaiken. Vuosisatojen aikana linnaa on hallinnut monia eri kulttuureja, ja rakennuksessa on nähtävissä jokaisen aikakauden asukkaiden jälkiä. Siellä on kaiverrus Xerxes I:n hallituskaudelta, jolloin hän hallitsi viidennellä vuosisadalla eaa., ja se on tehty moskeijaan, jonka sulttaani Suleiman rakennutti viidennellätoista vuosisadalla.
Hosapin linna
The 17th-century Hosap Castle stands on the Van-Hakkari road in Van province. The rivers in the area inspired the name, which means "beautiful water." Sari Suleyman Mahmudi, chief of the Mahmudi tribe, commissioned the construction of the castle, which served as the seat of power for the province until the Tanzimat reforms of the nineteenth century.
Mersin
Neidonlinna
Nykyään Kizkalesin linna (Neidonlinna) sijaitsee saarella Mersinin maakunnassa, vain 300 metrin päässä Välimeren rannikosta. Linna, joka rakennettiin alun perin neljännellä vuosisadalla eaa., koki suuria kunnostustöitä kolmannellatoista vuosisadalla. Sen pohjois- ja länsiseinät ovat erinomaisia esimerkkejä perinteisestä kivirakennustekniikasta. Linna joutui Anatolian Karamanid-emiraatin hallintaan 13-luvulla ja sen jälkeen ottomaanien hallintaan 14-luvulla.
Majatalot ja basaarit
Aksaray
Sultanhani-karavanserai
Sultanhani-matkakartano, jonka sulttaani Alaeddin Kaykubat I rakennutti vuonna 1229 seldžukkien aikakaudella, on laajalti tunnustettu yhdeksi seldžukkien arkkitehtuurin hienoimmista esimerkeistä. Kartanon sisäpihalla sijaitseva neliömäinen kivimoskeija tarjosi matkailijoille paikan, jossa he saattoivat levätä ja rauhoittua, ja erityisesti Aksarayn kaupungissa sijaitseva moskeija on huomionarvoinen, samoin kuin pääportin koristeelliset kaiverrukset.
Istanbul
Suuri basaari
Istanbulin Fatih-kaupunginosassa sijaitseva Suuri basaari on yksi maailman vanhimmista katetuista markkinapaikoista. Siellä on yli 4000 myymälää, jotka ovat sijoittuneet sen 30,700 neliömetrin kokoiselle alueelle. Basaarin alkuperäinen rakenne on peräisin 15:sta vuosisadalta, tarkemmin sanottuna Fatih-sulttaani Mehmetin valloituksesta, jonka jälkeen sulttaani Suleiman Suuri laajensi sitä nykyiseen kokoonsa 1701:ssa. Basaari on vuosien varrella kärsinyt useista maanjäristyksistä ja tulipaloista, mutta se ei ole vähentänyt sen loistoa tai merkitystä. Basaarissa toimivat kaupat ovat peräisin ajalta ennen 1896:ää maanjäristystä, jonka jälkeen nykyiset kaupat syntyivät. Basaarin jatkuvan käytön ansiosta siellä työskentelee tällä hetkellä yli 26,000 ihmistä. se toimii nykyään ostoskeskuksena. Se on yksi maailman suosituimmista historiallisista kohteista, ja se houkuttelee paikalle päivittäin noin 250,000–400,000 kävijää.
Maustebasaari
Eminönün kaupunginosassa sijaitseva maustebasaari on Istanbulin toiseksi suosituin markkinapaikka. Uusi moskeija ja siihen liittyvä kokonaisuus, johon kuului myös egyptiläinen basaari, rakennettiin Hatice Turban Sultanin määräyksestä vuonna 1660, ja sen rakentamista osittain rahoitettiin Ottomaanivaltakunnan Egyptin provinssista saaduilla tuloilla. mausteet ovat edelleen tärkeässä roolissa basaarin elämässä.Sen lisäksi, että se on tunnettu taloudestaan, siellä on myös monia muita kauppoja, joissa myydään esimerkiksi turkkilaista makeista, koruja, matkamuistoja sekä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä.
Edirne
Ali Pašan basaari
Herseki Semiz Ali Paša, sulttaani Suleimanin viimeinen suurvisiiri, tilasi sen rakentamisen vuonna 1569 arkkitehdiltä Sinanilta. Basaarissa on noin 130 myymälää, jotka sijaitsevat sen 270 metriä pitkällä alueella. Nykyään basaari myy monenlaisia tuotteita, kuten vaatteita, kenkiä, laukkuja ja muita kodintarvikkeita sekä Edirnen matkamuistoja.
Rustem pašan majatalo
Tämä majatalo, jonka arkkitehti Mimar Sinan rakensi Rustem Pashan toimeksiannosta vuonna 1554, on erinomainen esimerkki ottomaanien arkkitehtuurista 16:ltä vuosisadalta. Majatalossa on kauppoja ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa. Vaikka se on tällä hetkellä suljettu, majatalo on kunnostettu ja toiminut hotellina toisen maailmansodan jälkeen.
Madrasah (uskonnolliset oppilaitokset)
Konya
Karatayın medresesi
Konyan emiiri, Celalettin Karatay, määräsi madrasan rakentamisen vuonna 1251. Madrasan laatoitukset ja koristeet ovat erityisen tunnettuja niiden kauneudesta ja monimutkaisista yksityiskohdista. Seljukien aikakauden laatoitukset, koristeet ja esineet ovat nyt esillä museon muutoksen jälkeen, kun siitä on tullut laatoitustöiden museo.
Sivas
Gok-madrasa
Gok Madrasa, joka rakennettiin vuonna 1271, on tunnettu kahdesta minareetista, jotka sijaitsevat sen pääsisäänkäynnin molemmilla puolilla. Minareetteihin on kaiverrettu eläin-, tähti- ja puukuviota. Rakennus sai nimensä sen sinisistä laatoista, jotka muistuttavat taivasta (turkkilainen sana ”gok” tarkoittaa ”taivasta”). Rakennuksessa on vain yksi sisäpiha, jossa on allas ja suihkulähde. Sisäpiha on jaettu kahteen osaan, joista toinen johtaa luokkahuoneisiin ja toinen moskeijaan (mescit, rukoushuone).
Erzurum
Kaksoistornillinen madrasa
Itä-Turkissa sijaitsevassa Erzurumin kaupungissa sijaitsee kaksitorninen madrasa (Cifte Minareli Medresesi). Madrasan arvellaan olevan peräisin seldžukkien aikakaudelta, 13:nnen vuosisadan ajalta, mutta tämä on vain arvaus. Madrasa on merkittävä paitsi siksi, että se on tämän tyyppisistä rakennuksista suurin, myös sen arkkitehtonisten ja koristeellisten innovaatioiden vuoksi. Kaksikerroksinen madrasa sijaitsee 35 kertaa 40 metrin kokoisella tontilla. Rakennus on saanut nimensä sen pohjoispuolella sijaitsevista kahdesta tiilestä rakennetusta minareetista, jotka ovat 26 metriä korkeita. Ne on kiinnitetty kahdeksankulmaisiin pohjiin, jotka lepäävät neliönmuotoisten pylväiden päällä. Ylemmässä osassa on koristeellinen palmua esittävä kohokuva, kun taas alemmassa osassa... Setissä on koristeellinen, kalligrafisilla kirjaimilla koristeltu pyöreä koriste-elementti, johon on kaiverrettu Allahin nimi, profeetan nimi sekä neljän kalifin nimet.
Uskonnolle omistetut rakennukset.
Istanbul
Hagia Sofia
Istanbulin historiallisella niemimaalla sijaitseva Hagia Sofia -kirkko, joka on rakennettu Sultanahmetin alueelle, rakennettiin alun perin vuonna 537 Konstantinopoliin, joka oli tuolloin Itä-Rooman valtakunnan pääkaupunki. Itä-Rooman keisari Justinianus määräsi rakentamaan siitä, mitä myöhemmin tulisi Rooman valtakunnan keisarillisesta kirkosta. Kirkko oli aikansa suurimman sisätilan omaava rakennus, ja sitä pidetään usein bysanttilaisen arkkitehtuurin huippu esimerkkinä. Isodoros, matemaatikko ja arkkitehti Miletoksesta, suunnitteli rakennuksen pohjapiirustuksen. Fatih Sultan Mehmetin valloitettua Istanbulin, Hagia Sofia -kirkosta tehtiin moskeija. Islamilainen laki kieltää esittävä taiteen käytön, joten kirkon... sisätilat tyhjennettiin, ja mosaiikit peitettiin kipsillä. Niiden tilalle asennettiin islamilaisia elementtejä, kuten saarnatuoli ja minareetit. Kun Turkin tasavalta perustettiin, Hagia Sofiasta tehtiin museo. Hagia Sofia, joka oli alun perin sekä kristillinen että muslimien pyhäkkö, oli yksi maailman vaikuttavimmista museoista vuoteen 2020 asti. Heinäkuussa 2020 annetun presidentin asetuksen myötä Hagia Sofia avattiin uudelleen rukouspaikkana nimellä Ayasofya-suurmoskeija, ja se toimii nykyään maailmanlaajuisena kulttuuriperintökohteena.
Aya Irini (Hagia Irene)
The Hagia Irene church, located in the first courtyard of Topkapi Palace on Istanbul's historical peninsula, was likely constructed in the 4th century. Some accounts, however, place an earlier church on the same site before Constantine I's. Before the original Hagia Sophia was constructed in 360, Hagia Irene was the official church of Constantinople. After the devastating earthquake that struck Constantinople in 740, Hagia Irene was renovated and decorated with mosaics and frescoes during the reign of Emperor Constantine V. However, following the Ottoman conquest of Istanbul in 1453, the church was enclosed within the walls of the Topkapi Palace and began to be used as an arsenal. At the turn of the 20th century, the church was first used as a military museum. It stayed that way until the late 1970s, when it was turned into a concert hall for classical music.
Kariye-museo (Choran kirkko)
Alun perin Chora-kirkko rakennettiin osana Konstantinopolin kaupunginmuurien ulkopuolella sijainnutta maaseutuluostarikompleksia. Nykyään se sijaitsee Istanbulin Edirnekapi-kaupunginosassa, joka tunnetaan myös nimellä Kariye. Kirkon alkuperäinen nimi oli Maaseudun Pyhän Pelastajan kirkko, mutta kun kaupunginmuureja laajennettiin ja kirkko liitettiin kaupungin alueelle, se tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Chora. 12-luvulla bysanttilaisen keisari Alexios I Komnenoksen anoppi, Maria Dukaina, rakensi kirkon uudelleen sen nykyiseen muotoonsa. Kuuluisat mosaiikit ja freskot lisättiin myöhemmin, 14-luvulla, vaikutusvaltaisen bysanttilaisen valtiomiehen, Theodoros Metochitesin, toimesta. Yksi parhaista esimerkeistä palaiologilaisen renessanssitaiteen tuotannosta löytyy kirkon mosaiikit. Istanbulin valloituksen jälkeen kirkosta tehtiin Kariye-moskeija, ja sen sisällä olevat freskot ja mosaiikit peitettiin kipsillä. Freskot löydettiin pitkän restaurointiprosessin aikana, kun moskeijasta tehtiin museo vuonna 1945. Kariye-moskeija, joka on muutettu museoksi ja jossa laajat restaurointityöt jatkuvat, pysyy suljettuna vuoteen 2020 asti.
Sultanahmetin moskeija (tunnetaan myös nimellä Sininen moskeija)
Sultanahmetin moskeija, joka tunnetaan myös nimellä Sininen moskeija, on ottomaanien aikakaudelta peräisin oleva toimiva moskeija, joka sijaitsee Fatih-kaupunginosassa Sultanahmetin aukiolla. Moskeijan rakentaminen aloitettiin varhaismodernilla aikakaudella, vuosien 1609 ja 1616 välillä, sulttaani Ahmet I:n määräyksestä. Sen sisätilat on koristeltu koristeellisilla mosaiikeilla ja mosaiikkikuvioiduilla kupoleilla. Turkin Iznikin kaupunki on kuuluisa korkealaatuisten Iznikin laattojen ansiosta, joissa sininen on hallitseva väri. Yli 20,000 laattaa, joissa on yli 50 erilaista tulppaanikuviota, koristavat moskeijan alempia kerroksia. Moskeijan suuri määrä minareetteja (kuusi) on toinen merkittävä piirre, sillä se sopii moskeijan ylelliseen ilmeeseen ja sen vaikuttavaan sisustukseen.
Süleymaniye-moskeija
Suuri arkkitehti Sinan sai sulttaani Suleimanilta (Sulttaani Suleiman Suuri) tehtäväksi suunnitella ja rakentaa Suleymaniye-moskeija, joka on yksi ottomaanien ajan merkittävimmistä keisarillisista moskeijoista. Suleymaniye-moskeija sijaitsee kukkulalla, josta avautuu näkymä koko Konstantinopoliin, ja sen suuri koko ja strateginen sijainti tekevät siitä vaikuttavan. Ennen Camlica-moskeijan valmistumista vuonna 2019 se oli Istanbulin suurin moskeija.
Pakettiauto
Akdamarin kirkko
Akdamarin kirkko rakennettiin vuosien 915 ja 921 välillä Akdamar-saarelle, joka sijaitsee Van-järvellä Itä-Turkissa, Vanin maakunnassa. Arkkitehti, piispa Manuel, sai vastuulleen tämän projektin, kun Armenian kuningas Gagik I Ardzruni oli sen tilannut. Kirkon arkkitehtuurille on ominaista sen punaisesta, hienoksi hakatusta tufakivestä tehty rakenne ja sen nelilehtistä apilaa muistuttava muotoilu. Kirkon ulkoseiniä koristavat arkkitehtoniset reliefit, joissa on kuvattu uskonnollisia kohtauksia. Niitä pidetään laajalti yhtenä keskiajan taiteen hienoimmista ilmentymistä. Kirkon sisäseiniä koristivat Raamatun aiheita käsittelevät freskot. Vaikka kirkosta on ollut museo vuodesta 2007 (jolloin se suljettiin pysyvästi), se on edelleen... avoinna kerran vuodessa uskonnollisten tilaisuuksien ajaksi.
Antalya
Pyhän Nikolaoksen kirkko
Myra on muinainen kaupunki, joka sijaitsee nykyisen Turkin kaakkoisosassa. Siellä sijaitsee Pyhän Nikolaoksen kirkko, muinainen itäroomalainen basilika. Rakennus pystytettiin vuonna 520 jaa. Pyhän Nikolaoksen haudalle. Pyhä Nikolaos tunnetaan nykyään paremmin nimellä Joulupukki. Kirkko on merkittävä paikka, ei ainoastaan uskonnollisena keskuksena, vaan myös erinomaisena esimerkkinä bysanttilaisesta arkkitehtuurista, ja siellä on joitain Turkin kauneimmista freskoista.
Trabzon
Sumelan luostari
Ortodoksinen Sumelan luostari sijaitsee Zigana-vuoristossa Trabzonin maakunnassa Turkissa, maan pohjoisella Mustanmeren rannikolla. Luostarin tarkka rakentamisajankohta on tuntematon, mutta sen uskotaan alkaneen 4:ntenä vuosisatana keisari Theodosius I:n hallituskaudella. Luostari on upea rakennelma, joka on rakennettu kallioille ja johon pääsee metsän läpi kulkevaa polkua pitkin. Se on erityisen tunnettu 18:nnen vuosisadan freskoistaan, jotka kuvaavat Raamatun kohtauksia Kristuksen ja Neitsyt Marian elämästä. Luostari suljettiin ja muutettiin museoksi vuonna 1923, mutta elokuun 15:ntenä päivänä vuonna 2010 siellä pidettiin ortodoksinen jumalanpalvelus ensimmäistä kertaa sen jälkeen.
EdirneSelimiyen moskeijaNeliönmuotoinen moskeija on arkkitehtoninen mestariteos, jossa on yksi suuri kupoli ja neljä siroa minareettia. Se on Unescon maailmanperintöluettelossa. Arkkitehti Sinan, joka eli 16-luvulla, Osmanien valtakunnan kukoistuskaudella Suleiman Suuren hallituskaudella, on epäilemättä sen merkittävin vaikuttaja. tunnettu arkkitehti osmanien aikakaudelta. Edirne, joka tunnettiin aiemmin nimellä Hadrianopolis, oli osmanien valtakunnan pääkaupunki ennen Istanbulia, ja siellä sijaitsee Selimiyen moskeija. Arkkitehti Sinan itse kutsui Selimiyen moskeijaa mestariteoksekseen. Kahdeksankymmenvuotiaana, sulttaani Selim II:n hallituskaudella, hän rakensi Selimiyen moskeijan (1568–1575).
Sinanin kyvyt kaupunkisuunnittelijana ilmenevät entisestään moskeijan keskeisestä sijainnista, jonka ansiosta sitä voi ihailla kaukaa. Yhtenä parhaista esimerkeistä kahdeksalla pylväällä varustetusta moskeijasta tämä rakennus on hänen keskitetyn kupolirakenteen huipentuma. Siinä on suuri keskuskuppeli, joka kohoaa kahdeksan massiivisen pylvään varassa, ja pylväiden välissä on vaikuttavat, syvennetyt holvikaaret. Ottomaanien moskeja tyypillisesti koristavat korkeat, elegantit kupolit ja korkeat, kapeat minareetit. Selimiye-moskeija on puolestaan yksi maailman kauneimmista ja historiallisesti merkittävimmistä moskeijoista. Se on valtava kokonaisuus, johon kuuluu moskeija, kaksi neliömäistä madrasaa, ostoskäytävä (arasta) ja teologinen koulu. rakennuksen mitat ovat 190 metriä kertaa 130 metriä. Rakenteen tukena on kahdeksan suurta pylvästä ja kahdeksan pienempää, koristeellista kupolikattoa. Kupolikattojen koristeelliset elementit ulottuvat ulospäin ja nousevat ylöspäin, mikä luo erityisen visuaalisen vaikutelman ja jättää enemmän tilaa lattialle, jolloin katse kiinnittyy suoraan kupoliin.
AnkaraHaci Bayram -moskeijaUlus on Ankarankastellin laitamilla sijaitseva kaupunginosa, jossa sijaitsee Haci Bayram -moskeija. Ensimmäinen turkkilainen parlamenttitalo rakennettiin tälle alueelle vuonna 1923. Se on osa perinteistä historiallista kokonaisuutta, johon kuuluu myös ottomaanien aikaisia ja varhaisen tasavallan ajan rakennuksia, kuten Haci Bayram -moskeija ja Augustuksen temppeli. Kaupunginosa sijaitsee kukkulan päällä, joka on aiemmin ollut hautakumpu. Sekä pakanalliset että muslimiyhteisöt ovat kunnioittaneet tätä paikkaa jo 8. vuosisadalta eaa., jolloin se toimi muinaisen Ankyran akropoliina.
The Haci Bayram Mosque, which dates back to the 15th century, is one of the most significant mosques in Ankara and continues to play a significant role in the city's religious life. In the eighteenth century, it underwent a transformation that made it look like a mosque from the late modern era. The absence of a dome and the use of a wooden ceiling are the mosque's most distinctive architectural features. Designer Mehmet Bey was responsible for its construction.
Vesisäiliöt ja akveduktit
Istanbul
Basilikan vesivarasto
The Basilica Cistern is Istanbul's largest and oldest underground water reservoir still in use today. Southwest of Hagia Sophia, on First Hill, is where you'll find the cistern. Before the cistern was built, there stood a massive basilica, erected in the third and fourth centuries B.C. during the Early Roman era as a commercial, legal, and artistic hub. In 476, a fire swept through the building and put it out of commission forever. In the early sixth century, during the reign of Emperor Justinian I, the Basilica Cistern was constructed. The cistern supplied water to the Great Palace and other nearby structures, including gardens, courtyards, and palaces. Water piped in from the Belgrade forest, 20 kilometers away, was used to fill the cistern. The Yerebatan Palace (Yerebatan Sarayi) is 138 by 64 meters in size and is held up by 336 columns that were relocated from other ancient structures. It is estimated that 100,000 metric tons of water can be stored in the cistern. Topkapi Palace's water supply came from this cistern, the only ancient cistern still in use in modern times. In 1985, the cistern was renovated, and wooden walking platforms were added; the structure has been a museum since 1987.
Uzunkemer (pitkä akvedukti)
Arkkitehti Sinan rakensi pitkän akveduktin osana Kirkcesmen vesihuoltojärjestelmää vuonna 1563, sulttaani Suleiman Suuren hallituskaudella. Tämä oli suurin projekti, johon tämä tunnettu arkkitehti oli koskaan osallistunut. Vesijohtoa pitkin kulkevat rakennukset vaurioituivat saman vuoden tuhoisissa tulvissa, mutta ne korjattiin nopeasti. Tästä syystä voimme olettaa, että Kirkcesmen vesihuoltojärjestelmä valmistui vuonna 1564. Belgradin metsä sijaitsee Pohjois-Istanbulissa, ja tämä järjestelmä kerää pintavettä sen ympäristöstä ja kuljettaa sen kaupunkiin. Länsi- ja itähaarat ovat järjestelmän kaksi merkittävintä osaa. Pitkä akvedukti sijaitsee länsi. Järjestelmä koostuu yhteensä 33 valtavasta akveduktista. Yksi näistä akvedukteista, joka tunnetaan nimellä Pitkä akvedukti, koostuu 97 yksittäisestä kaarirakenteesta, joiden avulla vesi johdetaan maan alle. Sen pituus on 711 metriä ja korkeus 25 metriä.
Kirikkemer (rikkoutunut akvedukti)
Kirikkemerin sortunut akvedukti on osa Sinanin suunnittelemaa Kirikcesmen vesihuoltojärjestelmää, joka valmistui vuonna 1564. Järjestelmässä käytetään 33 akveduktia ja 55,374 metriä putkilinjoja veden kuljettamiseen koko kaupungin alueelle. Siinä on kaksi haaraa – yksi itään ja yksi länteen – ja se kerää vettä kaupungin pohjoisosissa sijaitsevista lähteistä. Kemerburgazissa, linjan itäisessä haarassa, sijaitsee sortunut akvedukti. Sen pituus on 207 metriä ja korkeus 35 metriä, mikä tekee siitä järjestelmän korkeimman akveduktin. Kolme sen kaarista on varmuudella tunnistettu myöhäisroomalaisiksi jäänteiksi. Tietyllä kohdalla akvedukti tekee äkillisen 90 asteen käännöksen, minkä vuoksi sitä kutsutaan nimellä Kirik (sortunut) tai Egrin kaareva akvedukti on ansainnut epäviralliset, kömpelöt lempinimensä.
Valensin akvedukti
Istanbulin muinainen vesihuoltojärjestelmä sisältää Valensin akveduktin. Traakian vesihuoltojärjestelmä, josta on säilynyt jäänteitä, on suurin tunnettu muinainen vesihuoltoverkosto. Valensin akvedukti johdatti vettä Traakian niemimaalta kaupungin keskustaan, jossa se täytti Nymphaeum Maximum -altaan Theodosiuksen torilla (Beyazıt-aukio) ja sen jälkeen Binbirdirek-säiliön. Rooman keisari Valensin aikana rakennus valmistui (364–378). Rakennuksen alkuperäinen pituus oli todennäköisesti noin 971 metriä ja sen korkeus noin 27 metriä. Keskiajalla järjestelmää käytettiin edelleen, vaikka useat maanjäristykset ja sodat aiheuttivat ajoittaisia katkoksia veden toimituksessa. vesijohtokanava tuli osaksi kaupungin pääasiallisen vesihuoltoverkoston 15:ntenä vuosisatana (sulttaani Mehmet II:n hallituskaudella).
Sairaalat ja kylpylät
Sivas
Divrigin moskeija ja sairaala
Kyseessä on varsin vaikuttava moskeija- ja sairaalakompleksi. Sivasin maakunnassa sijaitsee Divrigin linna sekä Divrigin moskeija ja sairaala. Turan Melek, Ahmet Shahin vaimo, perusti kaksikerroksisen sairaalan vuosina 1228–1229. Arkkitehti Hurrem Shah suunnitteli myös moskeijan. Sekä Ahmet Shah että Turan Melek haudattiin sairaalan hautakammioon. Holvirakenteet ja koristeelliset veistokset ovat kaksi kompleksin tunnusomaisimmista piirteistä. Portiikit, mihrabit, saarnatuolit ja pylväät on koristeltu runsain käsin. Sen rikkaat esimerkit Anatolian perinteisestä kivirakentamisesta sekä sen arkkitehtuuri ovat tehneet siitä paikan Unescon maailmanperintöluettelossa.
Amasya
Darussifa (sairaala ja mielisairaala)
Located in Amasya, Turkey, on the Black Sea coast, Darussifa is a health and wellness center that also serves as an asylum. It was erected by ldiz Hatun at the start of the 14th century in the name of her husband Sultan Olcayto, during the rule of the Ilkhanates. It was a medical center for both treatment and education that provided its services to patients at no cost, following the model of charitable foundations common in Turkish-Islamic culture. Darussifa, which means "door of health," is a direct translation of the Arabic word. The structure has vaulted hallways and rooms, as well as a courtyard with arches on two sides. The structure mimics a traditional Islamic school or madrasa. Sabuncuzade Serafeddin bin Ali, a prominent physician, received his medical training there. The book he wrote, Kitab-ul Cerrahiya-i lhaniyye (The Surgery Book of the lkhanate), made him famous. The building's history of using music as therapy for those with mental illness is reflected in its current use of music therapy. Having served as the Municipal Academy of Music since 1997, it has been in continuous operation since then.
Bursa
Bursan antiikin aikaiset lämpökylpylät
Bursa, joka tunnetaan myös nimellä muinainen Prusa, on historiallinen kaupunki Turkin luoteisosassa, ja se on kuuluisa luonnonmukaisista kuumista lähteistään. Cekirge on kylä Turkissa, joka on tunnettu terapeuttisista kuumista lähteistään, ja siellä on useita tällaisia kylpylöitä ympäri kaupunkia. Kuudennella vuosisadalla, itäroomalaisen keisari Justinianus I:n hallituskaudella, Cekirgen alkuperäiset kylpylät rakennettiin. Seuraavina vuosisatoina, ottomaanien aikakaudella, bysanttilaiset kupolikylpylät kunnostettiin ja laajennettiin sulttaani Beyazit II:n toimesta, ja nykyäänkin ne houkuttelevat edelleen turisteja. Bursan ”hopeaveden” sanotaan tulevan myyttisestä Olympuksen vuoresta Mysiassa, ja sitä käytetään monissa kaupungin vanhoissa kylpylöissä. Turkkilaiset kylpylät.
Iznik
Ismail Beyn kylpylä
Ismail Bey, paikallinen merkkihenkilö, käytti todennäköisesti pientä hamamia (turkkilaista kylpyä), joka sijaitsi lähellä İznikin Istanbulin porttia, omana yksityisenä kylpyhuoneenaan. Kylpyhuoneiden kupolit, jotka rakennettiin 15:nnen ja 16:nnen vuosisadan välillä, ovat tunnettuja niiden kauneudesta.
Suihkulähteet
Saksalainen suihkulähde
Saksan suihkulähde (tai Kaiser-suihkulähde) on yksi monista historiallisista suihkulähteistä, jotka sijaitsevat Sultanahmetin aukiolla Istanbulin historiallisella niemimaalla. Vuosien 1988 ja 1901 välisenä aikana suihkulähde valmistettiin käsin Saksassa, minkä jälkeen se kuljetettiin Istanbuliin, jossa se koottiin. Saksan keisari Vilhelm II tilasi kahdeksankulmaisen, uusbysanttilaisessa tyylissä tehdyn suihkulähteen, ja se annettiin lahjaksi Berliinin kaupungille. Kullanväriset mosaiikit koristavat kupolin sisäkattoa.
Mihrişah Sultanin suihkulähdeTämä suihkulähde sijaitsee Kucuksussa, ja sen rakennutti sulttaani Selim III vuonna 1806 kunnioittaakseen äitiään, Mihrisah Sultania. Rakennus sijaitsee lähellä Bosporinsalmea, ja siitä on tullut alueen tunnusmerkki, koska se esiintyy usein alueen vanhoissa piirroksissa.

